Gynekologia


  • Hedelmällisyys
    Hedelmällisyys

    Fertiliteetti
  • Hedelmällisyys

    Jopa neljäsosa kaikista pariskunnista saattaa kärsiä lapsettomuuteen liittyvistä ongelmista ja luku näyttää olevan kasvussa, mikä osittain johtuu nykyisestä suuntauksesta siirtää lasten saamista aina vain myöhäisempään elämänvaiheeseen. Maailman terveysjärjestö WHO arvioi, että hedelmättömyystapauksia on maailmanlaajuisesti noin 60 – 80 miljoonaa.

    Lapsettomuuden hoito on yksi Ferringin keskeisiä osaamisalueita ja olemme vahvasti sitoutuneet edistykseen avusteisten hedelmättömyyshoitojen (Assisted Reproductive Technology, ART) alueella.

    Ferringin asiantuntemus

    Ferringin lapsettomuushoitojen valikoima koostuu perinteisistä, äärimmäisen puhtaista ja standardoiduista virtsasta eristetyistä valmisteista. Kliiniset tutkimukset ja monien vuosien käyttö ovat osoittaneet, että hormonihoidot Ferringin valmisteilla ovat tehokkaita ja hyvin siedettyjä.

    Fyysinen ja henkinen taakka

    Lapsettomuus ei ole ainoastaan fyysinen ongelma. Vaikka monet hedelmättömyyshoitoja saaneet pariskunnat lopulta kokevat lapsen syntymän ihmeen, lapsettomuus ja sen hoito rasittavat yleensä merkittävästi parisuhdetta ja henkilökohtaista elämää. Onnistunut hedelmättömyyden hoito käsittää sekä pariskunnan fyysisen että henkisen hoivan.

  • Lisääntymisen perusteet
    Lisääntymisen perusteet

    Fertiliteetti
  • Lisääntymisen perusteet

    Miehen ja naisen lisääntymiselinten normaali toiminta riippuu aivolisäkkeen ja sukurauhasten välisestä monimutkaisesta viestinnästä: naisilla siihen osallistuvat munasarjat ja miehillä kivekset.

    Hormonien rooli
    Kuten useimpia muitakin elinjärjestelmiä, hormonit ohjaavat miehen ja naisen hedelmällisyyteen liittyviä monimutkaisia prosesseja.

    Sekä miehillä että naisilla lisääntymiselimiä ja -jaksoja kontrolloi kolme keskeistä hormonia. Hypotalamus erittää gonadotropiinia vapauttavaa hormonia (GnRH). Tämä hormoni stimuloi kahden gonadotropiinihormonin eritystä aivolisäkkeestä: follikkelia stimuloiva hormoni (FSH) ja luteinisoiva hormoni (LH). LH- ja FSH-hormoneilla on avainasema naisen ovulaatiossa ja miehen siittiösolujen kehityksessä.

    Elimistön tulee tuottaa näitä hormoneja oikea määrä oikeassa järjestyksessä ja oikeaan aikaan, jotta ovulaatio ja siittiöiden tuotanto ovat mahdollisia. Jos näin ei ole, hedelmöittymisen mahdollisuus pienenee.

    Naisen lisääntyminen

    Varhaismunasolujen tuotanto
    Naisilla on syntyessään munasarjoissaan noin 400 000 kypsymätöntä munasolun aihetta. Joka kuukausi – murrosiän ja vaihdevuosien välisenä aikana – yksi munasolu kypsyy täydellisesti ja irtoaa puolessa välissä kiertoa.

    Kuukautiskierto

    Naisen kuukautiskierrossa on kolme vaihetta. Kierto kestää keskimäärin 28 päivää.

    1. vaihe: munarakkulavaihe
    Kierron ensimmäinen vaihe kestää noin kaksi viikkoa. Tämän vaiheen aikana follikkelia stimuloivan hormonin (FSH) erittyminen lisääntyy, mikä stimuloi munarakkulan (follikkeli) kehittymistä ja sen sisällä olevan munasolun kypsymistä.
    Kasvava munarakkula erittää enenevässä määrin naishormonia, estrogeenia, mikä laukaisee muutokset kohdun limakalvolla (endometrium) ja kohdunkaulan limassa. Kohdunkaulan lima ohenee, jotta siittiöt pääsisivät sen läpi, ja kohdun limakalvo paksunee, jotta hedelmöittyneen munasolun olisi helppo kiinnittyä siihen.

    2. vaihe: ovulaatio
    Noin 32 tuntia ennen kuin munasolu on valmis vapautumaan, munarakkulan tuottaman estrogeenin määrä kasvaa voimakkaasti aiheuttaen ”piikin” aivolisäkkeen tuottaman luteinisoivan hormonin (LH) erityksessä. Tämä LH-tuotannon sysäys aiheuttaa munasolun irtoamisen, eli ovulaation. Kypsynyt munasolu vapautuu munarakkulasta ja jos se hedelmöittyy, niin se kulkeutuu pitkin munanjohdinta kohtuun.

    3. vaihe: keltarauhasvaihe
    Munarakkulan jäänteistä muodostuu keltarauhanen, joka erittää toista naishormonia, keltarauhashormonia eli progesteronia. Se auttaa ylläpitämään raskaudelle suotuisia olosuhteita, mikäli munasolu hedelmöityy.
    Jos munasolu ei hedelmöidy noin 72 tunnin kuluessa, keltarauhanen lopulta surkastuu. Tästä johtuen keltarauhashormonin tuotanto lakkaa ja kuukautiset alkavat noin 14 päivän kuluessa.

    Miehen lisääntyminen

    Siittiöiden tuotanto
    LH vastaa mieshormonin, testosteronin, tuotannosta. Testosteroni ja FSH stimuloivat yhdessä siittiöiden tuotantoa kiveksissä.
    Siittiöiden tuotanto, spermatogeneesi, on jatkuva prosessi. Miehen ”alkiosolun” kehittyminen aktiiviseksi siittiöksi kestää 72 – 74 päivää. Päivittäin tuotetaan useita satoja miljoonia siittiöitä. Vain pieni osa tästä määrästä pystyy hedelmöittämään munasolun.

    Spermatogeneesin kannalta suotuisin lämpötila on 34oC. Lämpötilan nousu vaikuttaa siihen haitallisesti.

    Siittiösolut
    Siittiösolussa on kaksi tärkeää osaa:

    • pää, jonka elintärkeänä tehtävänä on kiinnittyä munasoluun ja tunkeutua sen ulkokalvon läpi. Samalla se vie mukanaan geneettisen tiedon.
    • häntä, jonka ansiosta siittiö pystyy “uimaan” kohdun ja munajohtimien läpi saavuttaakseen munasolun.

    Mihin tahansa edellä mainittuun osatekijään vaikuttavat häiriöt vaikuttavat myös siittiösolun kykyyn hedelmöittää munasolu.

    Paras hedelmöittymisajankohta
    Raskaaksi tuleminen ei aina ole suoraviivaista edes ihmisille, joilla ei ole hedelmöittymiseen liittyviä ongelmia. Ihminen on yksi kaikkein vähiten hedelmällinen laji maapallolla; kuukauden aikana hedelmöittymiseen on vain parhaimmillaankin 25 prosentin mahdollisuus.

    Siittiöt pysyvät elossa naisen lisääntymiselimissä vain noin 48 tuntia ja munasolun täytyy hedelmöittyä 72 kahden tunnin kuluessa ovulaatiosta, minkä vuoksi hedelmöittymisajanjakso on hyvin lyhyt. Niinpä paras ajankohta on kuukautiskierron puolivälissä heti ovulaation jälkeen.

    Raskaus
    Normaalitapauksessa vain muutama sata miljoonista, yhdynnän aikana emättimeen joutuneesta siittiösolusta kykenee saavuttamaan munanjohtimen loppupään, jossa munasolu voi hedelmöittyä.

    Kun yksi siittiö on onnistuneesti hedelmöittänyt munasolun, alkaa solunjakautuminen ja yhteenliittyneistä soluista muodostuu alkio. Alkio lähtee vaeltamaan ja noin viikon kuluessa ovulaatiosta se on päätynyt kohtuun ja kiinnittynyt kohdun limakalvolle. Onnistunut kiinnittyminen estää keltarauhasen ja limakalvon surkastumisen, minkä vuoksi kuukautisia ei tule.

    Tässä vaiheessa kiinnittymisen aikana kehittynyt istukka alkaa tuottaa kolmatta gonadotropiinia, istukkagonadotropiinia (hCG), eli raskaushormonia. Sillä on tärkeä tehtävä raskauden turvaamisessa. Se stimuloi keltarauhasta, jotta se tuottaisi edelleen suuria määriä estrogeenia ja progesteronia.

  • Hedelmättömyyden syitä
    Hedelmättömyyden syitä

    fertiliteetti
  • Hedelmättömyyden syitä

    Munasolujen ja siittiösolujen tuotanto- ja hedelmöittymisprosessien ja yhteisvaikutusten monimutkainen luonne tarkoittaa sitä, että jokin voi mennä vikaan monissa prosessin vaiheissa.

    Hedelmättömyys
    Mikäli raskaus ei ole alkanut vuoden yrittämisen jälkeen, kannattaa hakeutua lapsettomuustutkimuksiin.Lääkärit saattavat kuitenkin joskus kehottaa nuoria pariskuntia odottamaan kahdenkin vuoden ajan ennen hoitoon hakeutumista, kun taas yli 35-vuotiaiden naisten tai naisten, joilla on tietty sairaus, kuten diabetes, ei ehkä pitäisi odottaa kuin korkeintaan kuusi kuukautta.

    Tilastotietoa
    Noin joka kuudes lapsettomuusongelmista kärsivä pariskunta päätyy hakemaan apua. Tämän ryhmän sisällä lapsettomuus johtuu naisesta 40 prosentissa ja miehestä noin 30 prosentissa tapauksista. Lopuissa tapauksissa joko kummankin hedelmällisyys todetaan alentuneeksi tai syytä ei pystytä määrittelemään.

    Hedelmättömyyden syitä naisilla

    • Hormonaaliset tekijät/ovulaatio: Hormonaaliset ongelmat vaikuttavat sekä munarakkulan kehittymiseen että ovulaatioon. Ovulaatiohäiriöt ovat tavallisin naisen hedelmättömyyden syy.
          
    • Munanjohtimiin liittyvät ongelmat: Munanjohtimen vaurio on toinen yleinen hedelmättömyyden syy; se estää munasolun kulkua ja siten sen hedelmöittymisen tai pääsyn kohtuun.
         
    • Kohtuun liittyvät ongelmat: Endometrioosi on tavallinen lapsettomuutta aiheuttava ongelma. Endometrioosissa kohdun limakalvolla kehittyvät solut irtoavat ja takertuvat munasarjoihin ja munanjohtimiin, mikä vaikuttaa niiden toimintaan. Kohdun sidekudoskasvaimet (myomat) ja polyypit voivat myös aiheuttaa hedelmättömyyttä.
         
    • Kohdunkaulaan/emättimeen liittyvät ongelmat: Emättimen ja kohdunkaulan rakenteelliset poikkeavuudet voivat vaikuttaa hedelmällisyyteen samoin kuin kohdunkaulan liman fysiologiset ominaisuudet. Lima voi hylkiä siittiöitä, kenties sisältää vasta-aineita, tai se voi olla niin paksua, että se estää siittiöiden liikkumista.
         
    • Hyperprolaktinemia: Tämä on tila, jossa veressä on suuria määriä prolaktiinihormonia. Se voi aiheuttaa oireita, kuten kuukautiskierron epäsäännöllisyys tai poisjäänti, hedelmättömyys ja rintamaidon lisääntynyt tuotanto.
          
    • Hypotyreoosi: Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) syntyy, kun kilpirauhanen ei enää pysty tuottamaan riittävästi kilpirauhashormoneja.

    Hedelmättömyyden syitä miehillä

    • Siittiöihin liittyvät ongelmat: Suuri valtaosa miehen hedelmättömyydestä johtuu pienestä siittiöiden määrästä, ja tähän liittyy yleensä useita siittiösolujen vajavaisuuksia (koko, muoto ja liikkuvuus).
          
    • Hormonaaliset häiriöt: FSH- ja LH-hormoneihin liittyviä hormonaalisia häiriöitä esiintyy miehillä mutta ne eivät ole kovin tavallisia.
          
    • Kivesten toimintahäiriöt: Joskus todetaan, että miehen siemennesteessä ei ole lainkaan siittiöitä. Tämä voi johtua ejakulaation puuttumisesta tai kivesten kyvyttömyydestä tuottaa siittiöitä.
          
    • Kiveskohjut: Nämä ovat toisessa tai molemmissa kivespusseissa olevia suonikohjuja. Ne saattavat olla miehillä hedelmättömyyttä aiheuttava anatominen poikkeavuus.
         
    • Siemenjohtimen tukos: Infektioiden aiheuttama vaurio voi estää siittiöitä pääsemästä siemennesteeseen. Toisinaan ejakulaatio ohjautuu virtsarakkoon.
         
    • Siittiöiden vasta-aineet: Osa miehistä tuottaa vasta-aineita omalle siemennesteelleen. Tällä voi olla merkitystä miehen hedelmällisyydelle.   

    Hedelmättömyyttä aiheuttavat ongelmat pariskunnalla

    Tapauksissa, joissa hedelmättömyys johtuu kummastakin osapuolesta, jotkut aiheuttajista ovat selkeitä ja melko helposti hoidettavissa. Koska hedelmöittymisajanjakso naisen kuukautiskierrossa on niin lyhyt, yhdynnän toistuvuus ja ajoittaminen saattavat olla huomioitavia tekijöitä. Hedelmällisyys myös alenee iän myötä, erityisesti naisilla. Miehet tuottavat edelleen siittiöitä mutta niiden liikkuvuus ja laatu heikkenee iän myötä.

  • Hedelmättömyyshoidot
    Hedelmättömyyshoidot

    Fertiliteetti
  • Hedelmättömyyshoidot

    Hedelmättömyyshoidot

    Nykyään on saatavilla monenlaisia hoitovaihtoehtoja sekä hedelmättömyyden syiden tunnistamiseen että pariskuntien auttamiseen, jotta heillä olisi mahdollisimman suuri todennäköisyys toteuttaa haaveensa omasta lapsesta.

    Ferring on yli vuosikymmenen ajan auttanut pariskuntia tämä haaveen toteuttamisessa korkealuokkaisilla tuotteillaan, jotka vaikuttavat samalla tavoin kuin elimistön luonnolliset hormonit. Korjaamalla hormonaalista epätasapainoa ja stimuloimalla ovulaatiota nämä valmisteet ovat auttaneet monia pareja onnistuneeseen raskauteen.

    Hoitovaihtoehdot
    Hedelmällisyysklinikoiden tarjoamat toimenpiteet ja hoidot voidaan jakaa neljään pääluokkaan:

    • Hormonaalinen ja antiestrogeenihoito (sisältää ovulaation induktion)
       
    • Keinohedelmöitys, eli inseminaatiohoito (AI)
        
    • Kirurgia
        
    • Avusteinen hedelmättömyyshoito (ART) mm. IVF ja ICSI

    Hedelmättömyyshoitoihin erikoistunut lääkäri aloittaa todennäköisesti yksinkertaisimmalla hoitovaihtoehdolla, joka sopii kunkin parin hedelmättömyyden syyhyn. Jos raskaus ei ala muutaman hoitojakson jälkeen, valitaan toinen vaihtoehto.

    Hormonihoito
    Hoidon tavoitteena on korvata tai tehostaa elimistön luonnostaan tuottamia hormoneja. Gonadotropiinihoitoa käytetään myös stimulointiin avusteisissa hedelmättömyyshoidoissa, esimerkkinä koeputkihedelmöitys (IVF). Tällöin puhutaan ”superovulaatiohoidosta”.

    Ovulaation induktio
    Ovulaation induktiota voidaan käyttää sellaisenaan tai se voidaan yhdistää esim. inseminaatiohoitoon.

    Hoito stimuloi ovulaatiota naisilla, joilla kuukautiskierto on satunnainen tai epäsäännöllinen, tai naisilla, joilla kierto ei toimi lainkaan, esim. munasarjojen monirakkulataudin vuoksi.

    Keinohedelmöitys
    Useimmiten tätä hoitoa käytetään tapauksissa, joissa hedelmättömyys johtuu siittiöiden vähäisestä määrästä tai liikkuvuudesta. Toimenpidettä voidaan käyttää myös silloin, kun naisen kohdunkaulan lima hylkii miehen siittiöitä tai tuottaa niille vasta-aineita. Mies toimittaa siemennestenäytteen klinikalle, jossa ”pesukäsittelyllä” erotellaan parhaiten liikkuvat siittiöt, jotka sitten ruiskutetaan suoraan kohtuun.

    Kirurgia
    Kirurgialla voidaan korjata lisääntymiselinten anatomisia poikkeavuuksia niin naisilla kuin miehilläkin.

    Avusteiset hedelmättömyyshoidot (ART)
    ART (Assisted Reproductive Technology) on yleistermi, joka kattaa monia kehittyneitä toimenpiteitä, joilla yritetään parantaa hedelmöittymisen todennäköisyyttä ja alkion kiinnittymistä. Kaikille toimenpiteille on yhteistä se, että ne vaativat useiden kypsien munasolujen keräämistä, mitä edeltää munasarjojen hormonaalinen stimulaatio ("super-ovulaatio").

    Ensisijaisia ART-toimenpiteitä ovat:

    • Koeputkihedelmöitys (IVF)
        
    • Mikroinjektio (ICSI) miehen hedelmättömyyden hoitoon
        
    • Alkioiden pakastus ja pakastetun alkion siirto
  • Obstetriikka
    Obstetriikka

    Obstetriikka
  • Obstetriikka

    Obstetriikalla tarkoitetaan synnytysoppia eli termi liittyy raskauteen ja synnytykseen. Useimmilla naisilla raskaudet sujuvat ilman komplikaatioita mutta jotkut raskaudet vaativat huolellisempaa hoitoa ja seurantaa. Hoidon osana pyritään tunnistamaan ja estämään raskauden ja synnytyksen aikaisia ongelmia, jotka voisivat vaarantaa niin äidin kuin syntymättömän vauvan terveyden.

    Jos haluat tietää lisää, valitse joku alla olevista aiheista:

  • Synnytyksen käynnistäminen
    Synnytyksen käynnistäminen

    Obstetriikka
  • Synnytyksen käynnistäminen

    Synnytyslääkäri käynnistää synnytyksen tilanteessa, jossa se katsotaan raskauden jatkamista turvallisemmaksi sekä äidin että syntymättömän lapsen kannalta.

    Synnytyksen käynnistämisen syitä:

    • pre-eklampsia, “raskausmyrkytys” (äkillinen, vaikea verenpaineen kohoaminen ja munuaisten toiminnan heikkeneminen)
    • sikiön hidastunut kasvu
    • selittämätön verenvuoto raskauden loppuvaiheessa
    • yliaikainen raskaus (yleisin syy)

    Useimmat lääkärit ovat sitä mieltä, että 42. – 43. raskausviikon jälkeen vauvalle ilmaantuu todennäköisesti ongelmia – sekä suurentunut kuoleman tai aivovamman riski – mikäli raskautta jatketaan. Tämän vuoksi synnytys yleensä käynnistetään 42. raskausviikon tietämillä, mikäli se ei ole käynnistynyt itsestään.

    Synnyttäminen

    Lapsen synnyttäminen voidaan jakaa kolmeen päävaiheeseen:

    • Vaihe 1: synnytyksen käynnistyminen; tämä vaihe valmistelee ja avaa kohdunkaulan, jotta lapsi voi syntyä alateitse
    • Vaihe 2: synnytys; lapsen syntymä
    • Vaihe 3: istukan poistuminen

    Oksitosiini ja prostaglandiinit ovat tärkeimmät aineet, joita elimistö tuottaa raskauden loppuvaiheessa, jotta synnytykseen ja lapsen syntymään tähtäävät prosessit käynnistyisivät.

    Oksitosiini on hormoni, joka saa kohdun supistumaan ja työntämään vauvaa alaspäin kohti kohdunkaulaa. Samalla kun prostaglandiinien vapautuminen käynnistää prosessit, jotka pehmittävät ja ohentavat kohdunkaulaa ja saavat sen avautumaan lapsen syntymälle, prostaglandiinit myös herkistävät kohdun oksitosiinille.

    Heti kun vauva on syntynyt, kohtu jatkaa supistelua istukan poistamiseksi ja palaa mahdollisimman nopeasti tilaan, jossa se oli ennen raskautta.

    Kun istukka on poistunut, kohdun tulisi supistua ja kiinteytyä.

  • Ennenaikainen synnytys
    Ennenaikainen synnytys

    Obstetriikka
  • Ennenaikainen synnytys

    Ennen 37. raskausviikkoa tapahtunutta synnytystä sanotaan ennenaikaiseksi. Äidin kannalta siihen liittyy tavallisesti pieni riski mutta lapsen negatiiviset terveysvaikutukset voivat olla huomattavat.

    On arvioitu, että maailmanlaajuisesti vuosittain syntyy 13 miljoonaa keskosvauvaa. Keskosuus on yksi pikkulasten yleisimmistä kuoleman ja vammautumisen aiheuttajista. Useimmiten taustalla olevia syitä ei tunneta.

    Liian varhain käynnistyneen synnytyksen pysäyttämiseksi on käytetty erilaisia tekniikoita. Useimmiten hoitona on käytetty tokolyyttejä, lääkeaineita, joiden tarkoituksena on pysäyttää kohdun supistelu. Ne ovat erityisen käyttökelpoisia synnytyksen viivyttämisessä antaen vauvalle mahdollisuuden kasvuun ja kehittymiseen tai äidille aikaa päästä hoitoon synnytyksiin erikoistuneeseen sairaalaan.

    Raskauden keston mukaan keskosuus voidaan luokitella johonkin seuraavasta kolmesta kategoriasta:

    Ennenaikaisuuden luokitus

    Raskausviikot

    Hieman ennenaikainen

    34-36

    Kohtalaisen ennenaikainen

    28-33

    Erittäin ennenaikainen

    Alle 28


    Vähintään kolmasosa lapsista syntyy ennenaikaisesti ilman mitään ilmeistä syytä, vaikkakin kokemus on osoittanut, että joillain naisilla riski on suurempi kuin toisilla.

    Riskitekijät
    Erittäin nuorilla naisilla, vanhemmilla naisilla (40 ikävuoden tienoilla), naisilla, joilla on ollut useita peräkkäisiä raskauksia, naisilla, jotka odottavat useampaa lasta, alipainoisilla naisilla, naisilla, joiden ruokavalio on huono ja tupakoivilla naisilla tiedetään olevan ennenaikaisen synnytyksen riski.

    Ennenaikaisen synnytyksen riski voi myös liittyä tiettyihin sairauksiin. Kolmasosassa kaikista ennenaikaisista synnytyksistä taustalla on ollut pre-eklampsia, ”raskausmyrkytys”. Siinä verenpaine kohoaa äkillisesti ja vaikeasti. Tila liittyy suoraan raskauteen ja ilmaantuu noin yhdelle 14:sta raskaana olevasta naisesta.

    Kohdunkaulan ongelmat, lyhentynyt tai heikentynyt kohdunkaula, joka ei pysy kiinni kasvavan vauvan painaessa sitä, voi myös aiheuttaa ennenaikaisen synnytyksen samoin kuin monet emätintulehdukset. Myös stressaavat tapahtumat voivat käynnistää synnytyksen ennen aikojaan.

    Tiuhaan toistuvat raskaudet (alle 6 kuukauden välein) samoin kuin moniraskaudet suurentavat ennenaikaisen synnytyksen riskiä. 60 prosenttia kaksosista on keskosvauvoja.

    Ennenaikaisen synnytyksen diagnostiikka
    Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan vauva on keskonen syntyessään ennen 37. raskausviikkoa.

    Ennenaikainen synnytys todetaan, kun naisella on kivuliaita, tunnusteltavissa olevia supistuksia, jotka kestävät yli 30 sekuntia ja ilmaantuvat 5 minuutin välein, ja kun on näyttöä kohdunkaulan aseman, kiinteyden, pituuden ja/tai laajenemisen muutoksista.

    Ennenaikaisen synnytyksen varmistamiseen on kaksi menetelmää:

    • kohdunkaulan pituuden mittaaminen (mitä lyhyempi, sitä suurempi on välittömän synnytyksen riski)
    • sikiön fibronektiinin (fFN) pitoisuuden mittaus emättimestä. Mitä pienempi fFN-pitoisuus, sitä pienempi ennenaikaisen synnytyksen riski.

    Ennenaikaisen synnytyksen hoito
     Tokolyytit viivyttävät synnytystä estämällä kohdun supistelua (tokolyysi), jolloin vauvalle jää lisää aikaa kehittyä. Tokolyysi parantaa kliinisiä hoitotuloksia ja lyhentää keskosvauvojen sairaalassaoloaikaa.

  • Synnytyksen jälkeinen kohtuverenvuoto
    Synnytyksen jälkeinen kohtuverenvuoto

    obstetriikka
  • Synnytyksen jälkeinen kohtuverenvuoto

    Synnytyksen jälkeisestä kohtuverenvuodosta puhutaan silloin kun äiti vuotaa verta alatiesynnytyksen jälkeen enemmän kuin 500 ml tai keisarileikkauksen jälkeen enemmän kuin 1000 ml. Liiallinen verenvuoto on merkittävimpiä synnytykseen liittyvän äitikuolleisuuden syitä maailmanlaajuisesti. Kohtuverenvuoto voi johtua epätäydellisestä kohdun supistumisesta, keisarileikkauksesta tai siitä, ettei kohtu supistele synnytyksen viimeisen vaiheen tai istukan poiston jälkeen.

  • Luennoitsijaesitykset 18.1.
    Luennoitsijaesitykset 18.1.

    Fertiliteetti
  • Luennoitsijoiden esitysmateriaalit

Ferring Finland

Ferring Lääkkeet Oy
Keilaranta 10 (Life Science Center, E-talo)
02150 Espoo

TEL +358 20 7401 440
FAX +358 20 7401 449

info@ferring.fi

Materiaalitilaukset 

Ota yhteyttä

FE142/O/v.2.0/09-2015